Ihmiskauppa rikoslaissa-koulutuspäivät kokosivat syyttäjiä ja tuomareita keskustelemaan ihmiskaupan moninaisuudesta ja uhrien asemasta

Lähiaikojen uutisotsikoissa on korostunut suomalaisessa yhteiskunnassa vallitseva laaja-alainen ulkomaalaistaustaisen työvoiman hyväksikäyttö eri sektoreilla, joissa työntekijöiden oikeuksia poljetaan niin huonojen työolosuhteiden, vajavaisten palkanmaksujen, ylipitkien työvuorojen kuin työturvallisuuteen liittyvien puutteiden kautta. Työntekijöitä on sidottu epäasiallisiin työolosuhteisiin velalla, uhkailemalla ja fyysisellä väkivallalla. Erityisesti ilmiöstä kärsivät sen uhreiksi joutuvat ulkomailta tulleet työntekijät, joiden työolot eivät Suomeen saapuessa vastaakaan luvattua.

Ihmiskaupparikos jatkumona

Koulutuksen järjestivät Tuomioistuinvirasto ja valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattori yhteistyössä Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) ISF-rahoitteisen SafeBorders-hankkeen kanssa. Koulutus valaisi ihmiskaupan prosessinomaista luonnetta rikoskokonaisuutena, jonka tarkastelussa rikosoikeudellisen ketjun tulee huomioida yksittäisten tapahtumien muodostama jatkumo. Koulutuksen keskusteluissa painottui ihmiskaupparikoksen ja sen uhrien tunnistamiseen liittyviä haasteita, joista olennaisia ovat esimerkiksi näyttöön liittyvät vaikeudet sekä ihmiskaupparikollisuuden verkostoitunut ja ylirajainen luonne. Ihmiskaupassa tekijät käyttävät hyväkseen uhrien riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ja ottavat tämän määräysvaltaansa. Pakottavasta kontrollista ja hienovaraisista keinoista on haastavaa kerätä näyttöä. Tekijän ja uhrin välinen vuorovaikutus voi kontrollin ohella sisältää myös myönteisiä piirteitä, ja hyväksikäyttö saattaa edetä vähitellen niin, että uhri kiinnittyy tekijään yhä tiiviimmin. Kokonaisuuden tunnistaminen vaikeutuu entisestään, jos ihmiskauppatapausta tarkastellaan esimerkiksi yksittäisenä seksuaali- tai työrikoksena sen sijaan, että se nähtäisiin osana laajempaa kokonaisuutta.

Täydellinen uhri

Koin mielenkiintoiseksi sen, miten puheenvuoroissa korostui ihmiskaupan ainutlaatuisuus rikoksena. Tutkinta voi olla pitkä, ja kiinnitin huomiota erityisesti HEUNIn Julia Korkmanin puheenvuorossa esitettyyn muistin rajallisuuteen ja todistamiskyvyn heikentymiseen. Erityisesti ihmiskaupparikollisuuden kohdalla aika toimii uhreja vastaan. Tästäkin syystä täydellisen uhrin myytin mukainen itkevä ja avuton uhri vastaa harvoin ihmiskaupan uhrien todellisuutta. Uhrin käyttäytymiseen ja kertomuksiin voivat vaikuttaa niin yksilölliset kuin kulttuurisetkin tekijät sekä se, että hän on jo saanut apua. Uhrilta voidaan myös odottaa nuhteettomuutta, mikä voi estää rikoksiin osallistuneen tai rikollisessa toiminnassa hyväksikäytetyn uhrin pääsyä tuen piiriin. Koulutuksessa käsiteltiin myös lapsia ja nuoria ihmiskaupan uhreina sekä sitä, miksi erityistä suojelua ja tukea tarvitsevan uhrin näkökulmasta on tärkeää, että teot tutkitaan, käsitellään ja syytetään ihmiskaupparikoksina. Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ihmiskaupan uhreilla, mukaan lukien lapsilla, on oikeus ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän tarjoamaan erityisapuun ja -tukeen. Lapsiin kohdistuva ihmiskauppa on edelleen suurelta osin piilossa ja osa tapauksista, joihin voisi liittyä ihmiskaupan merkkejä, näkyy tilastoissa muilla nimikkeillä, kuten lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä (Jokinen & Pekkarinen, 2026).

Oikeudenmukaisuuden näkökulma
Lopuksi haluan nostaa esiin KRP:n rikosylikonstaapeli Noora Halmeenlaakson esiin tuoman oikeudenmukaisuuden näkökulman, joka on erityisen tärkeä vähemmistöjen osalta. Yhdenkin vähemmistöön kuuluvan ihmiskaupan uhrin negatiivinen kokemus viranomaisista tai palvelujärjestelmästä voi levitä nopeasti, ja vaikuttaa yhteisön asenneilmapiiriin. Koska myönteiset kokemukset eivät usein riitä kumoamaan yhtä vakavaa kielteistä kokemusta, on tärkeää, että jokainen viranomainen suhtautuu ihmiskaupan uhrin kertomukseen vakavasti, sensitiivisesti ja uhrin ihmisarvoa kunnioittaen. Luottamuksen puute voi estää uusia uhreja hakeutumasta avun piiriin, vaikeuttaa rikosten esiin tulemista sekä heikentää viranomaisten mahdollisuuksia tunnistaa, tutkia ja saattaa ihmiskauppaan syyllistyneitä vastuuseen. Myös Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari Maritta Pakarinen painotti syyttäjän ja tuomarin sensitiivisyyden roolia. Jokainen kohtaaminen ihmiskaupan uhrin kanssa on myös mahdollisuus vahvistaa oikeudenmukaisuuden kokemusta, lisätä luottamusta järjestelmään ja edistää koko ilmiön tehokasta torjuntaa. Koulutuksessa esitettyjen uhrien kokemusten perusteella pienillä teoilla ja huomioilla, kuten tervehtimisellä tai juridisesta prosessista kertomisella, on suuri merkitys sille, minkälaiseksi uhri kokee oikeusprosessin ja omien oikeuksiensa toteutumisen.

Anni Lindroos työskentelee Euroopan kriminaalipolitiikan instituutissa ihmiskaupan, sen lähirikosten sekä sukupuolistuneen ja hengellisen väkivallan teemojen parissa. Hänen työnsä tutkimusavustajana keskittyy laajasti erilaisten väkivalta- ja hyväksikäyttötilanteiden tutkimukseen. Anni on erityisen kiinnostunut väkivaltaisen käyttäytymisen toimintamalleista ja uhrien kokemuksista.
anni.lindroos@om.fi
www.linkedin.com/in/anni-lindroos-937943168

Lähde
Jokinen, A., & Pekkarinen, A. (2026). Children at risk: Trafficking and exploitation in Finland (HEUNI Report Series No. 114). European Institute for Crime Prevention and Control, affiliated with the United Nations (HEUNI). https://heuni.fi/-/heuni-report-series-114-child-trafficking-thb-finland